Tilaus viimein sisällä

Olen tässä syksyn mittaan ollut hankkimassa uutta kulkuneuvoa suoraan valmistajalta Taiwanista. Viimeinkin kimppatilaus on sisällä ja oletettu toimitusaika on tammikuun puolivälissä. Heti kun kuvattavaa ja kerrottavaa on, tietoa löytyy tästä osoitteesta.

Talvi lähestyy

Aamut alkavat tuntua kylmemmältä ja ohuiden pyöräilyhousujen alle tekee mieli virittää edes ohuet pitkälahkeiset alusvaatteet. Talvi siis lähestyy ja samoin talvipyöräily. Syyshuoltokin olisi kai tehtävä…

Polkupyöriä pysäköitynä Tukholman itäisellä asemalla. (Kuva: ragnar1984, Flickr)

Talvipyöräilystä on tehty oikein Liikenne- ja viestintäministeriön Jaloin-hankkeessa tutkimus (DI Timo Perälä, Plaana Oy, 2003), josta on julkaistu raportti.

Tutkimuksen tuloksista pistää silmään eräs ihmisten kokema este talvipyöräilylle: liian liukasta. Liukkaus aiheuttaa kaatumisia, jotka taas voivat aiheuttaa loukkaantumisia. Erityisesti tutkimus paljastaa liukkauden pelottavan naisia, kun taas talvella pyöräilemättömät miehet pelkäävät eniten kylmyyttä.

Kaksipyöräisellä liikkuessa yhden renkaan sivuttaispidon menetys tietää tyypillisesti ajoneuvon hallinnan menettämistä. Mikäli tasapainoaisti ja raajat eivät ehdi tilanteen tasalle, pyörän lisäksi kaatuu myös ajaja. Pystypyörän selästä putoaa korkeammalta, mutta myös nojapyöräilijä saattaa löytää itsensä autotien puolelta. Vaara on siis olemassa.

Samassa tutkimuksessa huomautetaan, että tilastojen valossa talvipyöräily ei ole kesällä polkemista vaarallisempaa. Tämän tulkitaan kuitenkin johtuvan pitkälti talvipyöräilijöiden valikoituneesta joukosta: varusteet ovat kohdallaan ja ajonopeudet maltillisia. Mikäli talvipyöräily olisi yleisempää, onnettomuuksia voisi sattua paljon useammin.

Liukkauden aiheuttamiin kaatumisiin on tämän blogin nimissä helppo tarjota lääke: kolme pyörää alle. Traikin kaataminen talvella vaatii aika rajun maaston tai suhteettoman tilannenopeuden. Toisen pyöräparin pyöristä täytyy tippua ojan pohjalle tai sitten sivuluisun päätteeksi täytyy törmätä sivuttain aika rajuun kuoppaan, jotta traikki kippaa kuskinsa kyydistään.

Huono puoli traikin talviajoa ajatellen on tietysti sama: kolme pyörää alla. Kaksipyöräinen kulkuneuvo tekee paksuun lumeen yhden uran – kolmipyöräinen kolme. Siispä lumisen väylän sattuessa kohdalle, voi matkanteko olla hidasta ja raskasta. No, mutta ainakaan traikin ajaja ei kaadu vauhdin loppuessa kesken. Ei vaikka lumen alla olisikin peilikirkas jää.

Ja voihan traikkikin kärsiä liukkaudesta: pito loppuu kesken vetävältä pyörältä tai sivuluisu yllättää pahassa paikassa, kuten oikeassa kaarteessa auton ohittaessa. Nastarenkaat vähentävät näitä ongelmia, mutta oleellisinta on pitää silmät auki ja tolkku mukana. Toisaalta, onneksi vauhtia hidastaa toisinaan tuo edellä mainittu lumi.

Ajoit sitten millaisella polkupyörällä tahansa, suosittelen talvipyöräilyä työmatkoihin. Vaatetuksen saa kohdalleen pienen harjoittelun jälkeen ja kaksipyöräisillä ajavien täytyy yrittää rentoutua – jäykkänä kaatumista jännittäen kaatuu varmemmin. Kuntoilun kannaltahan talvi on oikein tehokasta aikaa.

Telamatto takapyöräksi

Tässäpä ajatus Suomenkin talvikeleihin: Ktrak-lumikelin varustus.

Ktrak-kitti sopii tavalliseen maastopyörään. (Kuva: ktrakcycle.com)

Eli etupyörien tilalle suksi ja takapyörän tilalle polkupyörään suunniteltu telamatto. Olisipa mielenkiintoista kokeilla, kuinka raskaasti tuollainen tela pyörii. Kuitenkin noita liikkuvia osia on aika paljon enemmän kuin tavallisessa takakiekossa. Mtbr.com‘issa arvion kirjoittaneet ovat sitä mieltä, että tämä mahdollistaa lumessa ajamisen, ei tee siitä helppoa. Eli raskasta puurtamista, ehkä alamäet ovat sitten se varsinainen juttu. Vaikka mitäpä väliä sillä on: edes nastallisella kiekolla ei kovin pitkälle umpihangessa edetä.

Ja eihän tämä mikään moottorikelkka ole. Kapea tela ja etusuksi uppoavat pehmeään hankeen kyllä. Valmistaja sanoo, että pyörä kulkee tällä varustuksella lumessa niin kauan kunnes polkimia ei enää pysty pyörittämään. Nojapyörällä ongelmaksi muodostuisi sitä ennen maavara penkin kaivautuessa hankeen. Sopivalla kelillä järven jäällä tai rinteessä tämä voisi olla aika hauska peli.

Näyttää olevan ennakkotilattavissa tällä hetkellä valmistajan sivujen kautta. Yhden etusuksen ja telamaton paketilla hintaa on ilmeisesti 450 – 500 dollaria.

Osasarjoissa eroja

Ulkomailta uutta traikkia tilatessa täytyy tutustua erilaisten osasarjojen eroihin. Sitä on aina tullut ihmeteltyä, että miksi toinen rataspakka maksaa 25 euroa ja toinen 250. Tietysti materiaaleissa voi olla eroja, jotka vaikuttavat kestävyyteen, mutta metalliseoksen kilohinta tuskin selittää koko tarinaa.

EyeBike.com-sivustolta löytyi mielenkiintoinen kirjoitus, jossa ilmeisesti polkupyöräasentaja kertoo negatiivisista kokemuksistaan edullisten takarattaiden suhteen. Edullisemmissa rataspakoissa pakan sisällä oleva kierre ei ole yhtenäinen metallipinta, vaan se koostuu vuorotellen muovisista välikappaleista ja rattaiden metalliosista. Tällainen etuhintainen malli elää käytössä sen verran, että se helposti lukkiutuu keskiön kierteisiin ja rikkoo ne kulunutta pakkaa irrotettaessa. Tästä johtuen halpa rataspakka voi tehdä koko renkaan keskiöstä kertakäyttöisen.

Eli huollettavuus olisi tämän mukaan se avainsana hankintoja tehdessä. Laadukkaammat osat ovat varmuudella huollettavissa ja kuluvat osat vaihdettavissa. Osien päivittäminen myöhemmin ei välttämättä olekaan mahdollista, mikäli vanha halpa osa on ehtinyt tehdä tuhojaan.

Miksi kolme pyörää?

Nojapyöriä on kaksi-, kolmi- ja nelipyöräisiä. Vielä en ole törmännyt yksipyöräiseen tai viisipyöräiseen, mutta niitäkin maailmalla joku lienee rakentanut. Mutta miksipä olen kiinnostunut nimenomaan kolmen pyörän varassa liikkuvasta kulkuneuvosta, traikista?

Aloitetaan rajaaminen helpommasta päästä: neljäpyöräisessä kulkuneuvossa on yhden pyörän paino ja vierintävastus suotta viemässä polkijan energiaa. Samoin vetävien pyörien välinen tasauspyörästö ja kahden kääntyvän pyörän vaatima ohjausjärjestelmä lisäävät painoa. Ainakin hyvin jousitettuna nelipyörä olisi toki kolmipyörää vakaampi kaarteissa tai kadunkanttia vinottain ylittäessä, mutta raskaskulkuisuus on liian kova hinta maksettavaksi vakaudesta. Sen lisäksi nelipyörä vaatii enemmän tilaa ja näyttääkin mielestäni vähän hassulta polkuautolta.

Kaksipyöräinen nojapyörä taas on toki kevyempi, mutta samalla hankalin tasapainoteltava (jos nyt unohdetaan se hypoteettinen yksipyöräinen nojapyörä). Viimeistään Suomen talvet jäisine kulkuväylineen tekevät kaksipyöräisen nojapyöräilyn vaaralliseksi, jos ei jopa kokonaan mahdottomaksi. Pystypyörässä saat sentään mahdollisesti jalat maahan, kun pyörä lähtee alta – nojapyörällä kaadut. Sanottakoon, että toki sitä putoaa paljon matalammalta. Kunnon low racer -mallissa pudotusta tuskin edes huomaisi. Mutta entä jos kaatumispaikalle sattuu auto? Vaarallista.

Traikki vie kaksipyöräistä enemmän energiaa polkijalta. Etenkin lumihangessa tai muuten pehmeällä alustalla: kaksipyöräinen survoo renkaillaan hankeen yhden uran, kolmipyörä kolme. Mutta sillä voi ajaa lumihangessa, vieläpä sivuluisussa jos sellainen kiinnostaa. Punaisiin valoihin pysähtyessä voit jättää jalat lukkopolkimille ja istua odottamassa, kunnes pääset taas jatkamaan polkemista. Ja mikäli traikki ei ole harvinaista kaarteessa kallistuvaa sorttia, kurvien g-voimat tekevät ajamisesta mikroautomaisen kokemuksen.

Olisiko se siinä? Miksi sinä valitsisit traikin?